Suomalaisissa yrityksissä vältellään riskin ottamista. Näin ainakin väitetään ja luultavasti väitteessä on perää vaikka mitään tutkimusta asiasta ei ole näkynyt.

Mistä riskin välttely sitten johtuu?

Ensinnäkin yritystoiminta sinällään on riskipitoista ja yritykset pyrkivät pienentämään riskiä monin tavoin. Markkinoita tutkitaan, asiakkailta kysellään, tehdään investointilaskelmia ja laaditaan suunnitelmia, joiden avulla pyritään pienentämään epäonnistumisen mahdollisuutta.

Riskin pienentäminen on yrityksen perustehtävää. Tarkoitus on säilyttää yritys elinvoimaisena, pitää työpaikat ja tuottaa voittoa omistajille.

Hyvistä riskin pienennysyrityksistä huolimatta epäonnistumisia sattuu. Virheitä tehdään. Virheisiin syyllistyneitä rangaistaan.

Rangaistuksen pelko ei estä virheitä syntymästä. Se johtaa virheiden peittelyyn.

Kun johdon esittämä kysymys kuuluu: “Oletko teknisesti syyllinen virheeseen, epäonnistumiseen tai ongelmaan?” niin ellei ole itsetuhoinen vastaa kysymykseen kieltävästi, puolustellen ja vierittäen syyn muille.

Yksi virheen peittelyn seuraus on, että esimies saa tietää virheestä liian myöhään tai ei koskaan.

Jokainen uusi aloite, kokeilu ja idea sisältää enemmän riskiä kuin tavallinen ja turvallinen vanha tapa. Uutta ei kokeilla kun riskinä on rangaistus, jos epäonnistuu.

Yksi ratkaisu virheiden välttämiseen on laskea rima niin alas, ettei ole epäonnistumisen riskiä, mutta se laskee yrityksen suoritustason.

Virheiden suvaitseminenkaan ei johda hyvään lopputulokseen. Virheitä korjataan enemmän kuin tehdään oikein.

Riskin otto ja yritysriskin pienentäminen on sovitettavissa kuitenkin yhteen.

Se tapahtuu:

• tuomalla riski näkyväksi ja
• muuttamalla se mikä on rangaistava virhe.

Riskin tuominen näkyväksi tapahtuu kysymällä mikä riski on.

Kun riskin on ilmaistu ja selvä, siihen voi puuttua. Esimies voi kysyä miten hän voi auttaa pienentämään riskiä.

Jos virheestä silti rangaistaan niin on varma paluu virheiden peittelyyn. Siksi rangaistus on kohdistettava siihen, ettei ole pyytänyt apua ja toinen rangaistus, ettei ole auttanut.

Kun riskipitoiseen uuteen ideaan ryhtyvä alainen tietää, että häntä ei rangaista epäonnistumisesta, mutta häntä rangaistaan, jos hän ei pyydä apua, hän kertoo riskeistä esimiehelle saadakseen apua.

Silloin esimies vähentää omaa riskiään. Hän tietää missä mennään. Alaiset eivät peittele epäonnistumisia ja virheitä. Ne tuodaan esiin ja ne voidaan korjata ajoissa. Esimies ja alaiset soutavat samaa venettä samaan suuntaan.

Lisäksi parjattu riskin välttely poistuu. Riskiä otetaan, mutta koska riskit ovat näkyviä, ne voidaan hoitaa nopeammin ja helpommin, mikä pienentää yrityksen kokonaisriskiä.

Aiheeseen liittyviä muita Actionalin Katsauksen kirjoituksia:

• Normaalisti henkilökohtaisen riskin ottaminen organisaatioissa on häviävä strategia
• Johtajat voivat henkilöstön riskejä vähentämällä kasvattaa yritteliäisyyttä
• Johtavatko yleiset myyntitekniikat siihen, että myyjät alentavat statuksensa?
• Onnistuminen on yliarvostettua – epäonnistumisen välttäminen merkitsee enemmän
• Myynnin sisäinen yhteistyö – yhteistoiminta muiden kanssa