Kritiikin kohteeksi joutuminen ei tunnu kenestäkään mukavalta. Kuitenkin todellisessa elämässä jokainen saa kritiikkiä joskus ja silloin tällöin voi joutua myös suoranaisen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi. Kuinka on hyvä suhtautua ja toimia silloin kun joutuu kritisoiduksi, tai sanallisen hyökkäyksen kohteeksi, on kirjoitettu yllättäen melko vähän. Yritän avata sitä kuinka selviytyä kritiikistä ja sanallisista hyökkäyksistä eheänä ja oppia hallitsemaan tilanteita, joissa niitä kohtaa.

Seuraava on todellinen esimerkki siitä, kuinka vinoilua osakseen saanut otti vinoilun epärealistisesti itseensä. Kollegani julisti yllättäen Tallinnan hotellin aamiaisella irtisanoutuvansa. Syyksi hän sanoi, että aikaisemmassa projektissa kollega oli vinoillut hänelle koko ajan. Sanoin, että eihän vinoilija enää edes ole mukana. Se ei auttanut. Sitten sanoin, että miten sinä annat vinoilijalle vallan vaikuttaa itseesi niin, että irtisanoudut hänen vuokseen. Mikä oikeus hänellä on saada sinut irtisanoutumaan? Se tepsi. Hän ei irtisanoutunut. Sattumalta myöhemmin tapasin kollegani ja vinoilijan. He olivat perustaneet yhteisen firman! Ilmeisesti kollegani oli oppinut hallitsemaan vinoilijan aiheuttamia mielikuohuja.

Se mitä muut ihmiset sanovat, eivät suututa vaikka heidän sanansa olisivat miten pahanilkisiä, sydänmettömiä tai julmia. Muiden sanoilla ei ole valtaa tuottaa mitään häiriötä tai epämukavuutta. Tämä on tietenkin täysin päin vastoin kuin mitä ihmiset yleensä ajattelevat. He nimittäin pitävät omia tunteitaan muiden aiheuttamina, mutta se ei ole totta.

Vain yhdellä ihmisellä on valta tuottaa epämukava tunne ja se on kukin ihminen itse. Ja se tapahtuu seuraavasti. Joutuessaan kritiikin kohteeksi ihmisen päässä laukeaa automaattisesti ajatuksia. Nuo omat ajatukset synnyttävät tunteet. Tunteet eivät siis synny toisen sanoista vaan ne syntyvät omista ajatuksista.

1. Kritisoija sanoo jotakin
2. Kritisoijan sanat pistävät ajatukset liikkeelle
3. Ajatukset aiheuttavat tunteita

Tätä voi testata itse. Muuttamalla omia ajatuksia muuttuu myös tunne. Jos tuntuu kurjalta ja kysyy itseltään, miksi minusta tuntuu kurjalta, saattaa saada kiinni siitä ajatuksesta, josta tunne kurjuudesta syntyi ja siitä tapahtumasta, mikä aiheutti ajatuksen. Kun noin käy, niin kurja tunne haihtuu ilmaan.

Kaikki eivät ole yhtä herkkiä kritiikille. Osa on paksunahkaisia ja toiset herkkähipiäisiä. Todennäköisesti tuohon eroon vaikuttaa se, mitä henkilö itsestään ajattelee. Kun oma ajatus on, että on oltava täydellinen, niin se luultavasti johtaa myös siihen, että kritiikki aiheuttaa perfektionistille suuremmat haavat kuin sellaiselle henkilölle, joka myöntää itselleen olevansa epätäydellinen. Toisin sanoen se, että tunnustaa itselleen olevansa epätäydellinen luo paksua nahkaa kritiikkiä kohtaan ja vastaavasti se, että on suuri tarve olla täydellinen, herkistää hipiää. Kritiikkiin suhtautumista helpottaa, että pitää mahdollisena sitä, että on epätäydellinen.

Kun henkilö pitää itseään superpätevänä ihmisenä, joka ei koskaan tee virheitä, niin kriittinen palaute, jonka mukaan hän on tehnyt virheen, on ongelma. Ainoa tapa pitää oma identiteetti ehjänä on kieltää kritiikki, keksiä miksi se ei ole totta, miksi sillä ei ole merkitystä, tai miksi se mitä henkilö teki, ei ollut virhe ensinkään. Kieltäminen vaatii paljon energiaa ja ennemmin tai myöhemmin tarina, jota ihminen kertoo itselleen omasta täydellisestä pätevyydestä, tulee kestämättömäksi. Mitä suurempi ero on sen välillä, mitä ihminen toivoo olevansa ja pelkää, ettei ole, sitä helpommin ihminen menettää tasapainonsa saadessaan kritiikkiä.

Joillekin kritiikin kohteeksi joutuminen voi olla murskaavaa, koska he ajattelevat itsestään, että he ovat täysin epätäydellisiä huomaamatta asioita, joissa he ovat hyviä ja menestyviä. Sellaisen henkilön ajatukset voivat vääristyä mm seuraavilla tavoilla:

• voi pitää kritiikkiä kohtuullisena, mitä se ei välttämättä ole
• voi suurennella kritisoitavan asian tärkeyttä, vaikka todellisuudessa asia voi olla vähämerkityksellinen
• voi olettaa, ettei ole mitään tehtävissä asian korjaamiseksi, vaikka onkin
• voi ennustaa epätodellisia kritiikistä aiheutuvia seurauksia
• voi keskittyä yhteen kritiikkiin vaikka olisi useita onnistumisia ja kehuja
• voi nimittää itsensä epäonnistujaksi, koska ei ole täydellinen

Vahva täydellisyyden tavoittelu herkistää kritiikille, jolloin tavallinen reaktio on hyökkäys kritisoijaa kohtaan, ja täysin epätäydellisenä itsensä pitäminen taas saa kaiken kritiikin tuntumaan masentavalta, jolloin tavallinen reaktio on vetäytyminen. Ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta he eivät ole myöskään täydellisen epätäydellisiä vaan jotain kahden ääripään väliltä.

Kaikki tai ei mitään on sitä, että on joko täydellinen, tai täydellisen epätäydellinen. On täysin pätevä, tai täysin pätemätön. Täysin osaava, tai täysin osaamaton. Kun hyväksyy, että itsessä voi olla vikaa, eikä se merkitse, että on täysin epätäydellinen, pystyy suhtautumaan kritiikkiin tasapainoisemmin.

Yksi ulkoinen syy miksi ihmiset eivät myönnä virheitään on, että he pelkäävät vaikuttavansa muiden mielestä heikoilta ja pätemättömiltä. Kuitenkin sen vastakohta on totta. Ihmistä, joka on hyvin herkkä puolustautumaan tai hyökkäämään pienestäkin asiasta, jonka hän kokee kritiikiksi itseään kohtaan, pidetään yleensä epävarmana ja häntä, joka myöntää virheensä, vahvana ja pätevänä.

Kritiikki voi olla oikein tai väärin. Järkevästi ajatellen kun kritiikki on väärin, ei ole mitään syytä suuttua, koska sehän on kritisoijan virhe. Eihän kritisoijakaan ole täydellinen? Kun sitten kritiikki on osuva ja oikea, niin silloinkaan ei ole syytä hermostua vaan tunnustaa oma virhe ja tehdä se mitä voi asian korjaamiseksi.

Valitettavasti suhtautuminen kritiikkiin voi olla sitä, että kritisoidun mielestä hän on oikeassa ja kritiikin antaja on väärässä ja kuitenkin kritiikin antajasta hän itse on oikeassa ja saaja väärässä. “Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä” -keskustelun perusta on, että ihmiset luulevat tietävänsä kaiken mitä on ja se mitä he eivät tiedä, sitä ei ole olemassa.

Ihmiset tekevät toisen sanoista tai teoista arvion sen perusteella, miten toisen sanat vaikuttavat ihmiseen itseensä ja, jos sanat vaikuttavat niin, että ihminen tuntee olonsa kurjaksi niin he leimaavat kurjan olonsa toisen aikomukseksi. Toisin sanoen ihmiset olettavat, että toinen aikoi saada heidän olonsa kurjaksi. Se on kuitenkin harvoin totta.

On 3 tapaa vastata kritiikkiin

On olemassa kolme tapaa vastata kritiikkiin ja sanallisiin hyökkäyksiin, joista yksi on kritiikin hallinnan taitoa ja taitoa ylläpitää omaa itsetuntoa.

1. Ampua kritisoijaa takaisin. Kun kritiikkiin vastaa ampumalla takaisin niin se johtaa sotaan ja molemminpuoliseen tuhoon.
2. Juosta karkuun ja väistellä. Pako johtaa itsetunnon menetykseen.
3. Seisoa omilla tolpillaan ja saada kritisoija laskemaan aseet, minkä lopputuloksena molemmat yleensä tuntevat voittaneensa.

Ensimmäiset kaksi ovat impulsiivisia ja vaistomaisia tapoja ja niitä käyttävät ihmiset tuppaavat toistamaan samaa toimintamallia tilanteesta toiseen. Omaksumalla kolmannen tavan irtautuu kahden ensimmäisen aiheuttamasta kierteestä.

Kun joutuu arvostelun kohteeksi niin ensiksi on yritettävä nähdä asia toisen silmin olematta hyökkäävä tai puolusteleva. On esitettävä kysymyksiä, jotta saa tarkalleen tietää, mitä toinen tarkoittaa. Kun toinen hyökkää käyttäen hämäriä ja loukkaavia nimityksiä niin on pyydettävä häntä selvittämään mistä hän tarkkaan ottaen ei pidä.

Toinen: Olet ihan paska!
Itse: Mikä minussa on paskaa?
Toinen: Kaikki mitä sanot!
Itse: Olen asioita, joista et pidä. Mitä minä sanoin, mistä et pidä?

Aiheettoman hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan on tosi vaikeaa olla puolustautumatta, mutta puolustautuminen on virhe, koska sen seurauksena toinen kasvattaa hyökkäyksensä voimaa. Tarkentavat kysymykset vähentävät hyökkäyksen intensiteettiä. Kysymällä tarkennuksia

• toinen ei koe, että hänet torjutaan kokonaan

• molemmat tulevat paremmin tietoisiksi ongelmasta

• toinen kokee tulleensa kuulluksi, mikä vähentää vihamielisyyttä

Vaikka kritiikki tuntuu täysin asiattomalta ja oikeudettomalta, on oltava myötätuntoinen ja kysyttävä tarkennuksia. Kun kritiikki on täysin järjetöntä voi silti hyväksyä sen periaatteellisella tasolla, tai että siinä on joku totuuden siemen, tai että toinen on kriittinen, koska on ymmärrettävää, että hän näkee tilanteen omalta kannaltaan. Tarkentavien kysymysten tarkoitus on selvittää, miten toinen näkee tilanteen.

Tarkentavia kysymyksiä myötätuntoisesti esittäessä on hyvä muistaa, että se toinen, joka hyökkää sanallisesti kimppuun, toimii samoilla periaatteilla kuin itsekin. Myös hänen tunteensa aiheutuvat hänen omista ajatuksista ja hänellä voi olla oletuksena, että sanallisen hyökkäyksen kohde on tarkoituksellisesti aiheuttanut hänelle mielipahaa. Hyökkääjä ei välttämättä myöskään hallitse itseään, hän on epätasapainossa ja kun hän on tunnekuohun vallassa, hän ei tiedosta edes tunnettaan. Tunnekuohuisan sanallisen hyökkäyksen voi torjua sanomalla, että hyökkääjä vaikuttaa tosi vihaiselta, minkä seurauksena hyökkääjä tunnistaa vihaisuutensa ja hän luultavasti leppyy.

Tarkentavien kysymysten esittäminen ei tarkoita sitä, että kysyjä myöntää saamansa kritiikin olevan oikein. Se tarkoittaa sitä, että arvosteltu on utelias tietämään tarkkaan ja täsmälleen sen asian, mistä toinen häntä kritisoi. Kysymysten toinen, usein ehkä merkittävämpi tulos on, että kritisoija itse tutustuu omiin ajatuksiinsa kun hän vastaa tarkentaviin kysymyksiin. Kritisoijalle voi selvitä jotain hänestä itsestään. Lopputulos voi olla, että molemmat kokevat voittaneensa.

Oman näkökulman esittäminen

Jokainen ihminen tuntee parhaiten itsensä. Muista on vain oletuksia. Tiedämme muista heidän sanansa ja tekonsa, mutta emme tiedä heidän aikomuksiaan. Me vain tulkitsemme heidän aikomuksia sen perusteella, mitä vaikutuksia heidän sanoilla on meihin. Kun meitä suututtaa niin oletamme, että muiden aikomus oli suututtaa meitä.

Oman näkökulman voi parhaiten esittää niin, että kertoo itsestään. Kun kertoo toisesta, se on aina oma oletus, joka voi olla täysin väärä, mutta itsestään voi olla varma ja voi olla myös epävarma.

Voi sanoa: “Muistan, että sanoin noin kuin kerrot ja olen pahoillani, että sanani loukkasivat sinua”, tai “valitettavasti en muista mitä silloin sanoin ja olen pahoillani siitä, että sanani loukkasivat sinua” tai “saatoin sanoa kuten kerrot ja olen siitä pahoillani”.

Oman näkökulman esittämisessä on vältettävä ehdotonta varmuutta. On ilmaistava itseään tavalla, joka viestii, että voi olla väärässä ja välttää sellaista ilmaisua, että on ehdottomasti oikeassa. Kun tulkitsee toisen sanomisia niin se kannattaa ilmaista niin, että toiselle on selvää, että se on epävarma tulkinta: “vaikuttaa/näyttää/tuntuu siltä, että et pidä siitä kun puhun xxx:stä”.

Omien tunteiden ilmaiseminen voi viedä keskustelun uudelle tasolle. Omat tunteet voi ilmaista “minusta tuntuu surulliselta/pahalta/hyvältä/kivalta …” Omien tunteita ei pidä esittää tulkintoina toisesta tavalla, jonka toinen tulkitsee syytöksiksi, mutta toisesta voi esittää tulkintoja, jotka ovat myötätuntoisia.

Jos epäilee, että voi joutua kritisoiduksi, niin voi harjoitella etukäteen miten tulee suhtautumaan ja toimimaan sitten kun niin tapahtuu. Valmistautua voi esittämällä itselleen kysymyksiä ja vastaamalla niihin itse. Esimerkiksi kysymyksiä voivat olla “mitä jos joku moittii minua xxx:stä?” ja “miltä minusta silloin tuntuu?”.

Yhteenveto

Saatuun arvosteluun ja sanalliseen hyökkäykseen vastaaminen on sitä, että kysyy tarkentavia kysymyksiä myötätuntoisesti. Hyväksyy, että on voinut tehdä virheen, mutta myös, että kritiikki voi olla aiheeton. Vaikka olisi tehnyt virheen, se ei merkitse, että olisi täysin epätäydellinen. Virheen voi todennäköisesti korjata.

Oman kantansa ilmaisee parhaiten kertomalla itsestään. Itse on oman itsensä paras asiantuntija. Oma näkemystä ei pidä esittää ehdottomana totuutena vaan se on ilmaistava niin, että näkemys sisältää epävarmuuden ja virheellisen tulkinnan mahdollisuuden.


Lisää aiheeseen liittyviä kirjoituksia Actionalin Katsauksessa:

• Ray Dalion johtamisen periaate: totuus on tarkka ymmärrys todellisuudesta
• Kasvata itsevarmuuttasi missä tahansa asiassa tällä keinolla
• Uutta ajattelua myyntiin ja myynnin johtamiseen
• Myyntiosaamisen parantaminen yrittämättä myydä
• Henkilöstön hyvä sitoutuminen näkyy parhaansa tekemisenä