Kaikessa tieteellisessä toiminnassa on yksi oleellinen kysymys, johon vastaaminen on tieteellinen edistysaskel. Ilman vastausta tuohon kysymykseen, ei mikään tiede edisty. Se pysyy paikallaan. Ei etene minnekään.

Se kysymys on: mitä minä en vielä tiedä?

Etsimällä vastaus tuohon kysymykseen tietoisuus laajenee. Tietää enemmän.

Liian usein työelämässä tuo kysymys jää tekemättä. Kuvitellaan, että tiedetään jo kaikki. Ainakin kaikki oleellinen. Jos jotain ei tiedetä, niin sitä ei tarvitse tietääkään.

Mikäs siinä, jos tietää jo kaiken ja menestyy oman mittapuunsa mukaan riittävän hyvin. Silloin voi olla tyytyväinen itseensä.

Mutta aina ei mene noin hyvin. Syntyy ongelmia, jotka vaivaavat jopa sinnikkäästi periksi antamatta. Ne eivät ratkea sillä mitä jo tietää. Nehän olisivat jo ratkenneet, jos nykyinen tieto olisi riittävä.

Daniel Kahneman kirjoitti osuvasti miten ne ihmiset, jotka tietävät vähän ovat niitä, jotka eniten yliarvioivat tietämystään. Paljon tietävät ihmiset ovat nöyriä. He tietävät, etteivät tiedä paljoa. He ovat tunnistaneet tietämyksensä rajat.

Yritysmaailmassa tapahtuu suuria epäonnistumisia sen vuoksi, että kuvitellaan tietävänsä jo kaikki.

Yrityksissä on tavallisesti monia erilaisia suunnitelmia. On yrityksen strategiaa ja on vuosisuunnitelmaa ja moni muita suunnitelmia, jotka koskevat yrityksen joitakin toimintoja kuten myyntisuunnitelma, tuotantosuunnitelma, tuotekehityssuunnitelma jne

Osa suunnitelmista voi olla kuvitelmia ja toiveita, joita voi kutsua lähinnä aikeiksi. Ne muistuvat mieleen ajoittain tai unohtuvat tyystiin työpäivien tiimelllyksessä.

Oikea suunnitelma sisältää toimenpiteet, joille on nimetyt vastuuhenkilöt ja määräajat toimenpiteiden suorittamiseen. Hyvässä suunnitelmassa on lisäksi tulos, joka toimenpiteen tekemisestä syntyy.

Kun tehdään suunnitelma niin luullaan suunnitelman olevan täydellinen tietämättä eteen tulevia vaikeuksia. Vasta kun suunnitelmaa toteutetaan tiedostetaan vaikeudet, eikä niihin olla varauduttu. Vaikeudet ovat yllätyksiä.

Suunnitteluvaiheessa on vallalla optimismi, jota usein halutaan pitää yllä. Pelätään optimismin ja toiveikkuuden häviävän, jos suunnitelmassa havaitaan puutteita ja riskejä. Kun ei haluta rikkoa yhteistä euforiaa valitaan tietämättömyys. Ei haluta ennakoida vaikeuksia.

Auttaa jos tekee suunnitelmasta pre-mortemiksi kutsutun analyysin. Siinä ennakoidaan tilanne, jossa suunnitelma on jo toteutettu, mutta suunnitelma on mennyt pieleen ja tiedostetaan ennalta syitä, jotka johtivat suunnitelman epäonnistumiseen. Silloin epäonnistumisen syihin voi vaikuttaa parantamalla suunnitelmaa.

Pre-mortemista huolimatta voi suunnitelman toteutuksessa tulla eteen yllättäviä vaikeuksia. Siksi suunnitelman toteutumista ja toteutuksen tuloksia on seurattava ja tarvittaessa tehtävä korjaavia muutoksia suunnitelman toteutukseen. Tätä kutsutaan johtamisjärjestelmäksi.

Suunnitelman tekemistä ei voi liikaa korostaa.

Voidakseen tehdä suunnitelman on tiedettävä jotakin suunniteltavasta asiasta.  Suunnitelmaa laatiessaan joutuu kohtaamaan asioita, joita ei tiedä. Täysin tietämätön ei pysty tekemään mitään suunnitelmaa.

Jos tänä vuonna on nostettava myyntiä niin myyntiä suunnitellessa joutuu kohtaamaan tietämättömyytensä keinoista joilla myynti kasvaa. Voidakseen nostaa myyntiä on paikattava tietoisuuden aukot. On keksittävä keinot myynnin nostamiseen ja pantava ne suunnitelmaan. 

Tietämättömyyttä on erilaisia lajeja.

Yksi on se, että tietää mitä ei tiedä. Se on helppo laji korjata, koska itseltä saa vastauksen kysymykseen mitä minä en vielä tiedä.

Toinen tietämättömyyden laji on, ettei tiedä mitä ei tiedä. Sitä ei voi mitenkään yksin korjata. Korjaamiseen tarvitaan muita avuksi. Mitä pienemmät tiedot henkilöllä ovat, sitä laajemmin hän on tietämätön siitä mitä hän ei tiedä. Siksi tietämöttömimmät käyttävät vähän muiden apua oman tietoisuutensa lisäämiseen.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Oikeasti se on tuskaa siitä, että tiedostamisen lisäämiseksi on ponnisteltava ja ponnistelu on tuskallista. On paljon helpompaa pysyä nykyisen tietämisen tasolla kuin avartaa omaa tietoisuuttaan, minkä eteen olisi ponnisteltava. Henkisesti laiska ei viitsi.

Kun on jokin vaikeus, sanotaan vaikka, että vaikeus on, ettei strategia toteudu halutulla tavalla, niin lähtökohta ongelman ratkaisemiseen on selvittää, mitä ei vielä tiedä. On hankittava tarkempi, selkeämpi ja täydellisempi käsitys strategian toteutuksen asiayhteydestä voidakseen löytää ratkaisun. Tarkka tietoisuus saa aikaan ratkaisun ihan itsestään, jolloin sitä kysyy itseltään, miksi en ratkaisua heti keksinyt.

Ulkopuolinen henkilö voi olla avuksi. Hän voi esittää kysymyksiä, joihin vastaaminen avartaa tietoisuutta tavalla, jota ei itse omin päin keksi.



Aiheeseen liittyviä muita Actionalin Katsauksen kirjoituksia:

• Asiakaskunnan 3 ostomoodia
• Oman toiminnan suunnittelu – itsensä coachaus
• Oletko ajatellut, että saisit paremman palkan ajattelemalla paremmin?
• Suunnittelu startupissa
• Myyntijohto ei voi estää ongelmien ilmaantumista mutta voi kehittää niiden ratkaisukykyä