Kommentit

Keinoja siirtyä tekemättömyyden kulttuurista aikaan saamisen kulttuuriin — 2 kommenttia

  1. Oikein hyvä artikkeli. Muutama lisähuomio. Usein mainitsemissasi palavereissa ei ole suorittavaa porrasta, jolloin päätösten jakaminen ja jalkauttaminen jää tekemättä. Palavereissa joissa suorittava porras on mukana ei käyty keskustelu ole aidosti kahden suuntaista. Päätökset on jo tehty, niitä ei muuteta vaikka palaverissa tulisi parempi esitys tai toimintamalli esille. Tilanne jää usein todella epäselväksi, esimiehet ymmärtävät kuunnelleensa suorittavaa porrasta, antaneensa heille selkeät ohjeet ja samaan aikaan suorittava porras jää odottamaan päätöstä ja ohjeita palaverissä käydyn keskustelun pohjalta. Siis keskustelun jota ei koskaan käyty. Tilanne tulehtuu ja kukaan ei ota aidosti aiheesta kiinni. Toivottavasti lupaamassasi pöytäkirjamallissa on yhtenä aitona elementtinä päätöksestä saatu palaute ja sen käsittely sekä mahdolliset toimenpiteet ja uudet päätökset, sekä niiden tietoon saattaminen. Esimiestyön vaikein osa ei ole päätösten tekeminen, vaan niistä tiedottaminen ja vastuunkantaminen päätösten vaikutuksista.

  2. Kiitos Jorma valaisevasta kommentistasi.

    Mitä tulisi tapahtua, että kuvaamasi tilanne muuttuisi? Mainitset, että palaverissa voi tulla parempi esitys, mutta päätökset on jo tehty, eikä niitä muuteta. Miten tuota pitäisi kehittää?

    Käyttämässäni pöytäkirjamallissa taustaoletuksena on, että päätö on punnittu ja harkittu. Sitten se kirjataan. Ohjausta tulee kun seurataan miten päätöksen toteutus onnistuu, mitä esteitä ja ongelmia on ratkaistava. Osa asioista ratkeaa tekijän toimesta ja osa voi tarvita kokouksen käsittelyä.

    Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *